Siirry sisältöön

Avainsana: Yhteiskunta

Vapaampaa markkinataloutta perustellaan usein välttämättömyytenä ja talouden keskeistä roolia päätöksenteossa pidetään itsestäänselvyytenä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, kuin se etenkin oikealla olevien poliitikkojen taholta usein esitetään. Ihmisellä on myös kilpailuun liittymättömiä perustarpeita ja toimintamalleja, joita vahvasti markkinatalouteen perustuva yhteiskunta ei voi tyydyttää. Hyvinvointivaltiomme on rakennettu tyydyttämään myös ihmisten taipumusta empatiaan ja tarvetta kosketukseen ja läheisyyteen.
Julkaistu

Vapaampaa markkinataloutta perustellaan usein välttämättömyytenä ja talouden keskeistä roolia päätöksenteossa pidetään itsestäänselvyytenä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, kuin se etenkin oikealla olevien poliitikkojen taholta usein esitetään. Ihmisellä on myös kilpailuun liittymättömiä perustarpeita ja toimintamalleja, joita vahvasti markkinatalouteen perustuva yhteiskunta ei voi tyydyttää. Hyvinvointivaltiomme on rakennettu tyydyttämään myös ihmisten taipumusta empatiaan ja tarvetta kosketukseen ja läheisyyteen.

“Ketään ei jätetä jälkeen” ja “kaikista pidetään huolta” eivät ole ihmisille vain poliittisia iskulauseita vaan aidosti ihmisten omaksumia tapoja elää. Ne ovat keskeisiä arvoja, joiden perusteella monet ihmiset ovat valmiita antamaan omistaan, jotta yhteiskuntana voisimme paremmin. Ihmiset eivät ole vain kylmän rationaalisia koneita, jotka pyrkivät maksimoimaan oman etunsa, vaan eläviä, hengittäviä ja sosiaalisia olentoja, joille muiden auttaminen ja muiden kanssa yhdessä tekeminen on luonnollista.

Tällä hetkellä poliittisessa keskustelussa taloutta pyritään hyvin voimakkaasti irrottamaan muista yhteiskunnan toiminnoista omaksi kokonaisuudekseen. Taloutta ajatellaan itsenäisenä toimijana, joka kykenee itsenäisesti hallitsemaan itseään ja järjestäytymään ihmisen loogisten ratkaisujen perusteella. Valtion talous nähdään vain numeroina ja siellä suurimmat miinukset vääjäämättä muodostavat nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelut. Keskustelussa kuitenkin säännöllisesti unohdetaan, että nämä palvelut ovat nimenomaan syntyneet tukemaan talouden kehitystä ja ovat siksi erottamaton osa huolellista taloudenpitoa.

Talouden sujuvuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi hyvin toimiva terveydenhuolto. Vastaavasti esimerkiksi päivähoito mahdollistaa yhä useamman vanhemman osallistumisen työmarkkinoille. Innovaatiot eivät synny tyhjiössä, vaan koulutuksella on varsin keskeinen rooli niiden syntymisessä. Vaikka kaikkien näidenkin palveluiden suora taloudellinen vaikutus on negatiivinen, olisi niiden poistuminen katastrofaalista tulevaisuudessa. Erityisen ikävästi näihin tehdyt muutokset eivät välttämättä näy välittömästi, ei edes hallituskauden aikana, vaan vasta vuosien kuluttua, kun leikkaukset tehneet hallitukset ovat painuneet historian sivuille.

Valtiontalous ei ole nollasummapeliä. Yhteen paikkaan tehdyt panostukset voivat näyttäytyä välittöminä tappioina muualla, mutta oikeasti muutoksien positiiviset vaikutukset voivat näkyä positiivisina tuloksina vuosien kuluttua. Näin toimii esimerkiksi panostukset koulutukseen tai varhaiskasvatukseen. Niiden vaikutukset näkyvät tehokkaampana ja osaavampana työvoimana pahimmillaan vasta 15 vuoden kuluttua. Samoin käy myös näihin alueisiin kohdistettujen leikkausten kanssa.

Tämän vuoksi sote-palveluihin tehtyjen muutoksien kanssa on välttämätöntä käyttää runsaasti aikaa ja harkintaa. Mikäli teemme hutiloiden huonoja ratkaisuja, me emme välttämättä tee päätöksiä ainoastaan käsi tulevien sukupolvien taskussa, vaan pahimmillaan tuomitsemme tulevat sukupolvet suureen kärsimykseen omilla huonoilla päätöksillämme. Tästä johtuen päätöksenteon näistä asioista on myös perustuttava laajaan asiantuntijoiden konsensukseen, joka nykyisen sote-uudistuksen mallin taustalta puuttuu.

Julkaistu

Viimeaikoina on keskusteltu paljon nykyisen poliittisen järjestelmän kriisistä. Kritiikkiä on kohdistunu niin yksittäisiin poliitikkoihin, nykyisen päätöksenteon kapeuteen kuin koko puoluepoliittiseen järjestelmäänkin. Mielestäni kritiikki on ollut osittain aiheellista. Nykyinen järjestelmä vaikuttaa ruokkivan vastakkainasettelua, poteroitumista ja toisten ohi huutamista täysin ennen näkemättömällä tavalla.

Nykyisessä poliittisessa järjestelmässä poliittiseen päätöksentekoon pääsee helpoiten käsiksi lisäämällä omaa näkyvyyttään. Ehdokkaat seuraavat paniikinomaisesti some-preesensiään, tykkäyksiään, tekstiensä jakokertoja ja some-mainontansa click-through tasoja, kuin mediatoimistot konsanaan. Samalla vastikään valmistunut tutkimus Yhdysvaltojen poliittisesta kentästä osoittaa, että riitaisammat ehdokkaat vahvistavat näkyvyyttään ja kuplaansa kun sovinnontekijät puolestaan menettävät verkostoaan. Tämä johtaa vääjämättä tilanteeseen, jossa keskustelukulttuuri kärjistyy. Yhä enemmän ja nopeammin informaatiota janoava kansa reagoi voimakkaan tunteellisiin päivityksiin tunteella ja ehdokkaan kannat jäävät paremmin mieleen. Samalla me kuitenkin uhraamme paljon mahdollisuudesta kompromissiin.

Tässä kehityksessä me olemme unohtaneet, että politiikkaa on tarkoitus tehdä yhdessä. Meidän poliitikkojen on tarkoitus etsiä ratkaisuja kaikkien kansalaisten hyväksi. Huutelun pakottama vetäytyminen omien argumenttien ja puolueohjelmien taakse on johtanut täysin häikäilemättömään eturyhmäpoliitikointiin sen sijaan, että puolueet yrittäisivät yhdessä etsiä kompromissiratkaisuja, jotka hyödyttäisivät meitä kaikkia. Eturyhmäpolitikoinnilla kun voitetaan tuomariäänet seuraavissa vaaleissa. Nykyinen keskustelukulttuuri on tehnyt poliittisesta järjestelmästämme puolueiden Idols-kilpailun, jossa jokainen puolue heittää toisiaan enemmän lokaavia ja kärkevämpiä avauksia voittaakseen enemmän ääniä. Tämä malli on täysin kestämätön.

Tulevaisuuden politiikka tarvitsee enemmän sillanrakentajia. Meidän on siirryttävä pois ajattelemasta vain omaa tahtoamme ja myönnettävä toisillemme, että tämä maa koostuu niin kokoomuslaisista kuin vasemmistolaisistakin ja että meillä kaikilla on yhdessä oikeus elää hyvässä maassa. Niin kauan kun jatkamme nykyisellä linjalla, me viemme kehitystä suuntaan, jossa suuri osa kansasta on aina tyytymätön kulloiseenkin hallintoon. Se on ristiriita, joka näkyy kansalaisten heikompana uskona tulevaisuuteen.

Julkaistu

Vihreiden nuorten puheenjohtaja Sameli Sivonen kirjoitti erinomaisesti Vihreiden blogissa otsikolla “Nuorille tulee luoda toivoa ja uskoa tulevaisuuteen - heiltä leikkaaminen ei sitä tee”. Sivonen käy blogauksessa läpi leikkauksia, jotka ovat koskettaneet nuoria ja siten heikentäneet heidän uskoaan tulevaisuuteen.

Usko tulevaisuuteen ei kuitenkaan mielestäni murene pelkästään leikkauksista johtuen. Usko tulevaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan perustuu monelle meistä pyrkimykseen pitää toisistamme huolta. Tämän yhteisen tahtotilan johdosta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on muodostunut käytännössä maailman kattavimmaksi. Se perustuu ajatukselle, jossa ketään ei jätetä jälkeen, vaan heikoimmastakin ihmisestä pidetään huolta. Yhteiskuntamme on rakennettu ajatukselle, jossa teemme yhdessä ja annamme omastamme enemmän, jotta meillä kaikilla on edellytykset saavuttaa mahdollisimman paljon niin yksilöinä kuin yhteiskuntana.

Nykyinen hallitus perustelee politiikkaansa lähinnä ajatuksella huonosti hoidetusta valtiontaloudesta. Hallituksen mielestä valtio velkaantuu holtittomasti ja he väittävät, että tämä on politiikan tekemistä kädet tulevan sukupolven taskuissa.

Me emme kuitenkaan ole tyhmiä, vaan näemme hallituksen käyttämän puhetavan läpi. Holtittomasti velkaantunut yhteiskunta ei ylläpitäisi vahingollisia yritystukia. Se ei myöskään suunnittelisi hankkivansa lainamiljardeilla hävittäjiä, perustaisi sijoittajia hyödyttäviä hallintarekistereitä ja vähintään se poistaisi mahdollisuuksia veronkiertoon ja harmaaseen talouteen. Nyt harjoitettu leikkauspolitiikka näyttäytyy arvovalintoina ja leikkauksiin turhautuminen nakertaa ihmisten luottamusta hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuteen.

Usko tulevaisuuteen voidaan palauttaa vahvistamalla suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sivonen mainitsee blogikirjoituksessaan perustulon tämän välineenä ja pidän itsekin sitä keskeisenä tapana lisätä hyvinvointia. Meidän on tarpeellista antaa ihmisille enemmän vapautta toteuttaa itseään ja unelmiaan, sekä turvata hyvinvoinnin jatkuvuus, mikäli haluamme palauttaa heidän uskonsa tulevaisuuteen.

Julkaistu

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ottanut kantaa syntyvyyteen. Halla-ahon huoli huoltosuhteesta on perusteltu. Syntyvyys on ollut jo pitkään laskussa. Ongelmallisena pidän kuitenkin Halla-ahon näkemystä siitä, että huoltosuhdetta heikentävät maahanmuuttajataustaiset lapset. Halla-aho kokee voimakkaana ongelman maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan, mutta sen sijaan, että yhteiskunta kantaisi tästä vastuun panostamalla kotoutumispalveluihin, on Halla-ahon ratkaisu merkittävästi kylmempi.

Halla-ahon johtama Perussuomalaiset ei vaikuta tunnustavan maahanmuuttajien olevan suomalaisia. Siksi heidän kannaltaan on mahdollista suunnata sosiaaliturvan muutoksia suoraan tätä ihmisryhmää vastaan. Halla-aho itse ehdottaa ainakin osittain negatiivista lapsilisää, joka käytännössä näkyisi tuloveroprosentin pienentämisenä perheen lapsiluvun perusteella. Perusteluksi tälle tukimuodolle hän mainitsee erikseen, että positiivinen lapsilisä kannustaisi syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajaäitejä hankkimaan lisää lapsia, pysymään työelämän ulkopuolella ja pitämään lapset pois päivähoidosta.

Minulla on tämän kanssa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin näin toteutettuna negatiivinen tuki eriarvostaisi, ei ainoastaan suomalaisia keskenään, vaan erityisesti lapsia. Tällaisella mallilla ei missään nimessä saada parannettua syntyvyyttä koko yhteiskunnalle, vaan nimenomaan jo nyt hyvin toimeentulevien keskuudessa. Toiseksi minulla on ongelma sen kanssa, miten Halla-aho kokee maahanmuuttajat. Halla-ahon kirjoitus on nähdäkseni nimenomaan suuri osa sitä ongelmaa, minkä vuoksi osa maahanmuuttajista ei integroidu kunnolla yhteiskuntaan. Hän väkisin pyrkii jaottelemaan suomalaisia ryhmiin heidän taustojensa perusteella. Mikäli me haluamme, että kaikki maahanmuuttajat kokevat olevansa osa yhteiskuntaamme, meidän tulee kohdella heitä suomalaisina.

Suomi on meidän yhteinen valtiomme ja mikäli jotkut suomalaiset eivät koe olevansa osa tätä maata, ongelma on Suomessa, ei suomalaisissa. Jos joillain suomalaisilla on vähäinen ymmärrys suomalaisesta kulttuurista, suomen kielestä tai muuten hankaluuksia integroitua yhteiskuntaan, on yhteiskunnan tehtävä järjestää heille mahdollisuus oppia, työllistyä ja osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisina suomalaisina. Minun Suomessani ei aseteta vastakkain suomalaisia ja maahanmuuttajia, sillä me olemme kaikki osa samaa yhteiskuntaa.

Julkaistu

Aktiivimallin maassa minua on alkanut enenevissä määrin mietityttämään, miten hallitus näkee kansalaiset. Jatkuvien leikkauksien ja säästöjen aikakautena on todella hankala nähdä hallituksen ihmiskuvaa kovin positiivisena. Kansalaiset tuntuvat heidän mielestään olevan lähtökohtaisesti laiskoja, valtion riistäjiä, joiden ainoa tavoite on saada maksimaalinen hyöty tekemällä minimaalinen määrä töitä sen eteen. Tämä ei mielestäni ole kovin kaunis tapa nähdä kanssaeläjiä.

Aktiivimallin tulokset ovat jääneet laihoiksi. Ennen aktiivimallia arvioitiin, että noin 43% sen hetken työttömistä täyttäisivät aktiivimallin vaatimat ehdot. Nyt kuitenkin lehdissä ilakoidaan siitä, että luku on 46%. Tämä vaihtelu voi mennä täysin kausivaihtelun piikkiin. Toki säästöjä siitä varmasti tulee, kun 54% työttömistä kohtaa kovan leikkurin ja heidän tulotasonsa putoaa. Raipalle ei siis löydy perusteita moraalisesti eikä myöskään tuloksista. Hallituksen ajamaa linjaa tulee muuttaa.

Minulle yhteiskunta on paikka, jossa kansalaiset tekevät yhteisen hyvän eteen asioita. Valtio, siihen liittyvät kunnat ja mahdollisesti tulevat maakunnat ovat niitä rakenteita, joiden kautta kansalaiset pyrkivät toteuttamaan tahtoaan. On vaikea nähdä, miksi kansalaiset osallistuisivat yhteiskunnan rakentamiseen edes tekemällä töitä, mikäli he kokevat, että valtio on rankaisija ja sen kansalaisia kohdellaan budjetin lukuina. Tavoitteenamme ei pitäisi olla ihmisten aktivointi, vaan sen ymmärtäminen miksi ihmiset eivät ole aktiivisia ja näiden epäkohtien korjaaminen. Orjatyön teettämisen pitäisi olla osa historiaa, ei nykyisyyttä ja ainakaan missään tapauksessa se ei ole osa tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa.

Ihmisille mieluisan yhteiskunnan rakentaminen vaatii luopumista rankaisemista ja siirtymistä palkitsemiseen. Sen sijaan, että työttömiä rangaistaan, palkitaan heitä työn hakemisesta. Mikäli työtä ei löydy, on yhteiskunta epäonnistunut joko mielekkäiden töiden luomisessa tai kansalaiselle oikean koulutuksen järjestämisessä. Muistetaan myös, että ihmisen halukkuus ja kyky tehdä työtä vaihtelee ihmisen elämän aikana. Se, että olet tällä hetkellä työtön, ei tee sinusta yhteiskunnalle arvotonta, sillä voit luoda yhteiskunnalle arvoa tulevaisuudessa. Meidän tehtävämme on varmistaa, että kun kansalainen on valmis, hänelle on tarjolla työtä tai koulutusta oman elämänsä parantamiseksi.

Erityisen välttämätön osa tätä ajattelumallia on vastikkeeton perustulo. Kaikki aika ja energia, jonka ihminen käyttää byrokratian rattaissa on pois sellaisten asioiden tekemisestä, jotka olisivat ihmiselle itselleen mielekkäämpiä ja yhteiskunnalle hyödyllisempiä. Nykyjärjestelmässä toki on olemassa kannustinloukkuja, mutta kaikkein suurin kannustinloukku on se järkyttävä paperisota, jota työttömät joutuvat käymään pitääkseen kiinni etuuksistaan.

Valtio on olemassa kansalaisiaan varten. Sen tehtävä on varmistaa, että kansalaisilla on parhaat mahdolliset edellytykset elää täysipainoista ja hyvää elämää. Meidän pitäisi siirtyä kohti meidän yhteistä yhteiskuntaa. Tämänhetkinen hallitus ei sitä tee.