Siirry sisältöön

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ottanut kantaa syntyvyyteen. Halla-ahon huoli huoltosuhteesta on perusteltu. Syntyvyys on ollut jo pitkään laskussa. Ongelmallisena pidän kuitenkin Halla-ahon näkemystä siitä, että huoltosuhdetta heikentävät maahanmuuttajataustaiset lapset. Halla-aho kokee voimakkaana ongelman maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan, mutta sen sijaan, että yhteiskunta kantaisi tästä vastuun panostamalla kotoutumispalveluihin, on Halla-ahon ratkaisu merkittävästi kylmempi.

Halla-ahon johtama Perussuomalaiset ei vaikuta tunnustavan maahanmuuttajien olevan suomalaisia. Siksi heidän kannaltaan on mahdollista suunnata sosiaaliturvan muutoksia suoraan tätä ihmisryhmää vastaan. Halla-aho itse ehdottaa ainakin osittain negatiivista lapsilisää, joka käytännössä näkyisi tuloveroprosentin pienentämisenä perheen lapsiluvun perusteella. Perusteluksi tälle tukimuodolle hän mainitsee erikseen, että positiivinen lapsilisä kannustaisi syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajaäitejä hankkimaan lisää lapsia, pysymään työelämän ulkopuolella ja pitämään lapset pois päivähoidosta.

Minulla on tämän kanssa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin näin toteutettuna negatiivinen tuki eriarvostaisi, ei ainoastaan suomalaisia keskenään, vaan erityisesti lapsia. Tällaisella mallilla ei missään nimessä saada parannettua syntyvyyttä koko yhteiskunnalle, vaan nimenomaan jo nyt hyvin toimeentulevien keskuudessa. Toiseksi minulla on ongelma sen kanssa, miten Halla-aho kokee maahanmuuttajat. Halla-ahon kirjoitus on nähdäkseni nimenomaan suuri osa sitä ongelmaa, minkä vuoksi osa maahanmuuttajista ei integroidu kunnolla yhteiskuntaan. Hän väkisin pyrkii jaottelemaan suomalaisia ryhmiin heidän taustojensa perusteella. Mikäli me haluamme, että kaikki maahanmuuttajat kokevat olevansa osa yhteiskuntaamme, meidän tulee kohdella heitä suomalaisina.

Suomi on meidän yhteinen valtiomme ja mikäli jotkut suomalaiset eivät koe olevansa osa tätä maata, ongelma on Suomessa, ei suomalaisissa. Jos joillain suomalaisilla on vähäinen ymmärrys suomalaisesta kulttuurista, suomen kielestä tai muuten hankaluuksia integroitua yhteiskuntaan, on yhteiskunnan tehtävä järjestää heille mahdollisuus oppia, työllistyä ja osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisina suomalaisina. Minun Suomessani ei aseteta vastakkain suomalaisia ja maahanmuuttajia, sillä me olemme kaikki osa samaa yhteiskuntaa.

Aktiivimallin maassa minua on alkanut enenevissä määrin mietityttämään, miten hallitus näkee kansalaiset. Jatkuvien leikkauksien ja säästöjen aikakautena on todella hankala nähdä hallituksen ihmiskuvaa kovin positiivisena. Kansalaiset tuntuvat heidän mielestään olevan lähtökohtaisesti laiskoja, valtion riistäjiä, joiden ainoa tavoite on saada maksimaalinen hyöty tekemällä minimaalinen määrä töitä sen eteen. Tämä ei mielestäni ole kovin kaunis tapa nähdä kanssaeläjiä.

Aktiivimallin tulokset ovat jääneet laihoiksi. Ennen aktiivimallia arvioitiin, että noin 43% sen hetken työttömistä täyttäisivät aktiivimallin vaatimat ehdot. Nyt kuitenkin lehdissä ilakoidaan siitä, että luku on 46%. Tämä vaihtelu voi mennä täysin kausivaihtelun piikkiin. Toki säästöjä siitä varmasti tulee, kun 54% työttömistä kohtaa kovan leikkurin ja heidän tulotasonsa putoaa. Raipalle ei siis löydy perusteita moraalisesti eikä myöskään tuloksista. Hallituksen ajamaa linjaa tulee muuttaa.

Minulle yhteiskunta on paikka, jossa kansalaiset tekevät yhteisen hyvän eteen asioita. Valtio, siihen liittyvät kunnat ja mahdollisesti tulevat maakunnat ovat niitä rakenteita, joiden kautta kansalaiset pyrkivät toteuttamaan tahtoaan. On vaikea nähdä, miksi kansalaiset osallistuisivat yhteiskunnan rakentamiseen edes tekemällä töitä, mikäli he kokevat, että valtio on rankaisija ja sen kansalaisia kohdellaan budjetin lukuina. Tavoitteenamme ei pitäisi olla ihmisten aktivointi, vaan sen ymmärtäminen miksi ihmiset eivät ole aktiivisia ja näiden epäkohtien korjaaminen. Orjatyön teettämisen pitäisi olla osa historiaa, ei nykyisyyttä ja ainakaan missään tapauksessa se ei ole osa tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa.

Ihmisille mieluisan yhteiskunnan rakentaminen vaatii luopumista rankaisemista ja siirtymistä palkitsemiseen. Sen sijaan, että työttömiä rangaistaan, palkitaan heitä työn hakemisesta. Mikäli työtä ei löydy, on yhteiskunta epäonnistunut joko mielekkäiden töiden luomisessa tai kansalaiselle oikean koulutuksen järjestämisessä. Muistetaan myös, että ihmisen halukkuus ja kyky tehdä työtä vaihtelee ihmisen elämän aikana. Se, että olet tällä hetkellä työtön, ei tee sinusta yhteiskunnalle arvotonta, sillä voit luoda yhteiskunnalle arvoa tulevaisuudessa. Meidän tehtävämme on varmistaa, että kun kansalainen on valmis, hänelle on tarjolla työtä tai koulutusta oman elämänsä parantamiseksi.

Erityisen välttämätön osa tätä ajattelumallia on vastikkeeton perustulo. Kaikki aika ja energia, jonka ihminen käyttää byrokratian rattaissa on pois sellaisten asioiden tekemisestä, jotka olisivat ihmiselle itselleen mielekkäämpiä ja yhteiskunnalle hyödyllisempiä. Nykyjärjestelmässä toki on olemassa kannustinloukkuja, mutta kaikkein suurin kannustinloukku on se järkyttävä paperisota, jota työttömät joutuvat käymään pitääkseen kiinni etuuksistaan.

Valtio on olemassa kansalaisiaan varten. Sen tehtävä on varmistaa, että kansalaisilla on parhaat mahdolliset edellytykset elää täysipainoista ja hyvää elämää. Meidän pitäisi siirtyä kohti meidän yhteistä yhteiskuntaa. Tämänhetkinen hallitus ei sitä tee.