Siirry sisältöön

Hallitus on saanut päätökseen kehysriihen ja raivoisa analyysi kehysriihen tuloksista on käynnissä. Oppositio valittelee tehtyjen päätöksien riittämättömyyttä, samalla kun hallituksen edustajat puolustelevat päätöksiään. Itse en kokenut kehysriihen päätöksiä erityisen yllätyksellisiksi, sillä ne ovat hyvin linjassa hallituksen huomaamien ongelmien ja tähän asti harjoittaman politiikan kanssa.

On hienoa, että hallitus on kiinnittänyt huomiota keskeisiin ongelmiin: työllisyyteen, syntyvyyteen ja koulutukseen. Näihin panostaminen on yhteiskuntamme kannalta erityisen tärkeää, joten päätökset kuten toisen asteen oppimateriaalilisä ja varhaiskasvatuskokeilun laajentaminen ovat erittäin tervetulleita. Mielestäni ne jäävät kuitenkin kovin pieniksi panostuksiksi siihen nähden, mitä yhteiskuntamme oikeasti tällä hetkellä kaipaa. Syykin tähän on selvä. Keskusta-oikeistolainen hallitus pyrkii ainakin puheiden tasolla leikkaamaan valtion velkaantumista myös noususuhdanteessa.

Tässä näkemyksessä on kuitenkin ongelmia. Ainakin oman tulkintani mukaan yksi keskeisistä syistä syntyvyyden laskuun juontaa juurensa siitä, etteivät nuoret enää usko tulevaisuuteen. Vaikka talous on saatu nousuun, ei se näy kansalaisten elämässä käytännössä lainkaan. Hallitus pitää yllä kireää talouspolitiikkaa ja etenkin syntyvyyden kannalta huolestuttavasti heikentää nuorten työmarkkina-asemaa. Mahdollisimman kustannusneutraaleina toteutetut uudistukset koulutukseen ja varhaiskasvatukseen näyttäytyvät leikkausten jälkeen lähinnä valmistautumisena tuleviin eduskuntavaaleihin aidon huolestumisen sijaan.

Rekrytointiin liittyvät onglemat olisi voitu korjata ohjaamalla massiivisia yritystukia pienten yritysten rekrytointien kustannusten helpottamiseen suorina tukina tai verokevennyksinä. Tällä olisi ollut vastaava tai ehkä jopa suurempi työllisyyttä parantava vaikutus, kuin nykyisillä toimilla, uhraamatta työntekijöiden oikeuksia. Vastaavasti olisi voitu toteuttaa esimerkiksi kansalaisten pyytämä maksuton toinen aste. Samalla valtio olisi antanut signaalin siitä, että nuorten tulevaisuudesta välitetään ja taloustilanteen koheneminen näkyy kasvavina investointeina kansalaisten hyvinvointiin.

Nykyisellä linjalla ei palauteta nuorten uskoa yhteiskuntaan, vaan se jää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Nykyisen poliittisen linjan aiheuttama syntyvyyden heikkeneminen jatkunee vielä ainakin vuoden.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ottanut kantaa syntyvyyteen. Halla-ahon huoli huoltosuhteesta on perusteltu. Syntyvyys on ollut jo pitkään laskussa. Ongelmallisena pidän kuitenkin Halla-ahon näkemystä siitä, että huoltosuhdetta heikentävät maahanmuuttajataustaiset lapset. Halla-aho kokee voimakkaana ongelman maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan, mutta sen sijaan, että yhteiskunta kantaisi tästä vastuun panostamalla kotoutumispalveluihin, on Halla-ahon ratkaisu merkittävästi kylmempi.

Halla-ahon johtama Perussuomalaiset ei vaikuta tunnustavan maahanmuuttajien olevan suomalaisia. Siksi heidän kannaltaan on mahdollista suunnata sosiaaliturvan muutoksia suoraan tätä ihmisryhmää vastaan. Halla-aho itse ehdottaa ainakin osittain negatiivista lapsilisää, joka käytännössä näkyisi tuloveroprosentin pienentämisenä perheen lapsiluvun perusteella. Perusteluksi tälle tukimuodolle hän mainitsee erikseen, että positiivinen lapsilisä kannustaisi syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajaäitejä hankkimaan lisää lapsia, pysymään työelämän ulkopuolella ja pitämään lapset pois päivähoidosta.

Minulla on tämän kanssa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin näin toteutettuna negatiivinen tuki eriarvostaisi, ei ainoastaan suomalaisia keskenään, vaan erityisesti lapsia. Tällaisella mallilla ei missään nimessä saada parannettua syntyvyyttä koko yhteiskunnalle, vaan nimenomaan jo nyt hyvin toimeentulevien keskuudessa. Toiseksi minulla on ongelma sen kanssa, miten Halla-aho kokee maahanmuuttajat. Halla-ahon kirjoitus on nähdäkseni nimenomaan suuri osa sitä ongelmaa, minkä vuoksi osa maahanmuuttajista ei integroidu kunnolla yhteiskuntaan. Hän väkisin pyrkii jaottelemaan suomalaisia ryhmiin heidän taustojensa perusteella. Mikäli me haluamme, että kaikki maahanmuuttajat kokevat olevansa osa yhteiskuntaamme, meidän tulee kohdella heitä suomalaisina.

Suomi on meidän yhteinen valtiomme ja mikäli jotkut suomalaiset eivät koe olevansa osa tätä maata, ongelma on Suomessa, ei suomalaisissa. Jos joillain suomalaisilla on vähäinen ymmärrys suomalaisesta kulttuurista, suomen kielestä tai muuten hankaluuksia integroitua yhteiskuntaan, on yhteiskunnan tehtävä järjestää heille mahdollisuus oppia, työllistyä ja osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisina suomalaisina. Minun Suomessani ei aseteta vastakkain suomalaisia ja maahanmuuttajia, sillä me olemme kaikki osa samaa yhteiskuntaa.