Siirry sisältöön

Vapaampaa markkinataloutta perustellaan usein välttämättömyytenä ja talouden keskeistä roolia päätöksenteossa pidetään itsestäänselvyytenä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, kuin se etenkin oikealla olevien poliitikkojen taholta usein esitetään. Ihmisellä on myös kilpailuun liittymättömiä perustarpeita ja toimintamalleja, joita vahvasti markkinatalouteen perustuva yhteiskunta ei voi tyydyttää. Hyvinvointivaltiomme on rakennettu tyydyttämään myös ihmisten taipumusta empatiaan ja tarvetta kosketukseen ja läheisyyteen.

Vapaampaa markkinataloutta perustellaan usein välttämättömyytenä ja talouden keskeistä roolia päätöksenteossa pidetään itsestäänselvyytenä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, kuin se etenkin oikealla olevien poliitikkojen taholta usein esitetään. Ihmisellä on myös kilpailuun liittymättömiä perustarpeita ja toimintamalleja, joita vahvasti markkinatalouteen perustuva yhteiskunta ei voi tyydyttää. Hyvinvointivaltiomme on rakennettu tyydyttämään myös ihmisten taipumusta empatiaan ja tarvetta kosketukseen ja läheisyyteen.

“Ketään ei jätetä jälkeen” ja “kaikista pidetään huolta” eivät ole ihmisille vain poliittisia iskulauseita vaan aidosti ihmisten omaksumia tapoja elää. Ne ovat keskeisiä arvoja, joiden perusteella monet ihmiset ovat valmiita antamaan omistaan, jotta yhteiskuntana voisimme paremmin. Ihmiset eivät ole vain kylmän rationaalisia koneita, jotka pyrkivät maksimoimaan oman etunsa, vaan eläviä, hengittäviä ja sosiaalisia olentoja, joille muiden auttaminen ja muiden kanssa yhdessä tekeminen on luonnollista.

Tällä hetkellä poliittisessa keskustelussa taloutta pyritään hyvin voimakkaasti irrottamaan muista yhteiskunnan toiminnoista omaksi kokonaisuudekseen. Taloutta ajatellaan itsenäisenä toimijana, joka kykenee itsenäisesti hallitsemaan itseään ja järjestäytymään ihmisen loogisten ratkaisujen perusteella. Valtion talous nähdään vain numeroina ja siellä suurimmat miinukset vääjäämättä muodostavat nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelut. Keskustelussa kuitenkin säännöllisesti unohdetaan, että nämä palvelut ovat nimenomaan syntyneet tukemaan talouden kehitystä ja ovat siksi erottamaton osa huolellista taloudenpitoa.

Talouden sujuvuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi hyvin toimiva terveydenhuolto. Vastaavasti esimerkiksi päivähoito mahdollistaa yhä useamman vanhemman osallistumisen työmarkkinoille. Innovaatiot eivät synny tyhjiössä, vaan koulutuksella on varsin keskeinen rooli niiden syntymisessä. Vaikka kaikkien näidenkin palveluiden suora taloudellinen vaikutus on negatiivinen, olisi niiden poistuminen katastrofaalista tulevaisuudessa. Erityisen ikävästi näihin tehdyt muutokset eivät välttämättä näy välittömästi, ei edes hallituskauden aikana, vaan vasta vuosien kuluttua, kun leikkaukset tehneet hallitukset ovat painuneet historian sivuille.

Valtiontalous ei ole nollasummapeliä. Yhteen paikkaan tehdyt panostukset voivat näyttäytyä välittöminä tappioina muualla, mutta oikeasti muutoksien positiiviset vaikutukset voivat näkyä positiivisina tuloksina vuosien kuluttua. Näin toimii esimerkiksi panostukset koulutukseen tai varhaiskasvatukseen. Niiden vaikutukset näkyvät tehokkaampana ja osaavampana työvoimana pahimmillaan vasta 15 vuoden kuluttua. Samoin käy myös näihin alueisiin kohdistettujen leikkausten kanssa.

Tämän vuoksi sote-palveluihin tehtyjen muutoksien kanssa on välttämätöntä käyttää runsaasti aikaa ja harkintaa. Mikäli teemme hutiloiden huonoja ratkaisuja, me emme välttämättä tee päätöksiä ainoastaan käsi tulevien sukupolvien taskussa, vaan pahimmillaan tuomitsemme tulevat sukupolvet suureen kärsimykseen omilla huonoilla päätöksillämme. Tästä johtuen päätöksenteon näistä asioista on myös perustuttava laajaan asiantuntijoiden konsensukseen, joka nykyisen sote-uudistuksen mallin taustalta puuttuu.

Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Janika Takatalo kirjoitti tänään blogauksen otsikolla YTHS muuttuu, samalla poistuvat perusteet pakkojäsenyydelle, joka mielestäni ansaitsee vastauksen.

Toisin kuin blogaus antaa ymmärtää, YTHSn jäsenmaksut eivät ole olleet keskeinen peruste ylioppilaskunnan automaatiojäsenyydelle enää vuosiin yleisessä keskustelussa. Sen sijaan ylioppilaskunnan automaatiojäsenyyttä perustellaan ylioppilaskuntien laajojen laillisten velvoitteiden kautta.

Ylioppilaskunnan tehtävänä on erityisesti nimetä opiskelijoiden edustajat lakisääteisiin yliopiston toimielimiin sekä tämän lisäksi valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Ylioppilaskunnissa tämän erittäin tärkeän yhteiskunnallisen kasvatustehtävän takaamiseksi ylioppilaskunnat ovat muovautuneet lähes pienoismalliksi yhteiskunnasta. Ylioppilaskunnat pyrkivät tekemään toimintaansa läpinäkyväksi ja avoimeksi ja ylioppilaskunnan linjat valikoituvat demokraattisesti.

Tämän lisäksi ylioppilaskunnan tarkoituksena on toimia jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskuntien edustajistot toimivat tämän tehtävän puitteissa ja pyrkivät omalta osaltaan helpottamaan opiskelijoiden toimintaa muun muassa määrittelemällä ylioppilaskunnan ajamat poliittiset linjat ja toisaalta vaikkapa hankkimalla ylioppilaskunnalle vuokratiloja opiskelijoiden käytettäväksi.

Opiskelijaliike ja varsinkin ylioppilaskuntien järjestämä sellainen on kansainvälisesti melko ainutlaatuinen. Tämä näkyy yliopistokaupungeissa runsaana opiskelijatoiminnan tarjontana, sekä siinä, että yliopistokaupungeissa politiikkaa tehdään useammin nuorten ehdoilla. Ylioppilaskuntien asiantunteva lobbauskoneisto saa opiskelijoiden äänen kuuluviin kaupunginvaltuustoihin, jolloin aloitteet etenevät ja otetaan huomioon kaupunkien päätöksenteossa.

Näihin edellämainittuihin tehtäviin verrattuna YTHSn jäsenmaksun kirjaaminen läpikulkueränä ylioppilaskunnan kirjanpidossa on marginaalisen pieni niin hyödyltään kuin kustannuksiltaan. Tuon erän siirtyminen Kansaneläkelaitoksen perittäväksi ei merkittävästi muuta ylioppilaskunnan tehtäviä tai ylioppilaskunnalle tehtäviensä toteuttamisesta aiheutuneita kustannuksia. Sen suurin merkitys on todennäköisesti siinä, että automaatiojäsenyyttä kritisoivien tahojen graafit alkavat vihdoin heijastamaan aidosti ylioppilaskunnan jäsenmaksua eikä ylioppilaskunnan jäsenmaksun ja YTHSn jäsenmaksun summaa.

On ymmärrettävää, että ylioppilasliikkeen automaatiojäsenyyttä vastustaa juuri kokoomusopiskelijat ja -nuoret puolueensa mukana. Ylioppilasliikkeellä kun on vahva tausta ajaa solidaarisuutta, maksutonta opiskelua ja vahvaa sosiaaliturvaa läpi yhteiskunnan. Nämä eivät varsinaisesti istu kovin hyvin yksiin Kokoomuksen harjoittaman politiikan kanssa. Kuvottavinta mielestäni on erityisesti se, että sama taho, joka leikkaa opiskelijoiden toimeentulosta on ensimmäisenä linjassa huutamassa siitä, miten korkeat ylioppilaskuntien jäsenmaksut ovat ja miten ne hankaloittavat ylioppilaiden taloudellista tilannetta. Tähän on luonnollisesti olemassa ratkaisu: parannetaan opiskelijoiden toimeentulon tukemista opintorahan korotuksella.

Kirjoitus on julkaistu blogikirjoituksena Vasemmisto-opiskelijary ry:n nettisivuilla