Pari kuukautta sitten Perussuomalaiset Nuoret käynnistivät vapaussodan muistokampanjan. Yksi kampanjan keskeisiä tavoitteita vaikuttaa olevan termin vapaussota normalisoiminen sisällissodasta puhuttaessa. Kampanja on poikinut kannanottoja Tampereen Keskustorin nimeämisestä Vapaudenaukioksi ja vapaussodan muistopatsaan tuomiseksi Helsinkiin. Näiden lisäksi kampanjan tiimoilta on järjestetty erilaisia tapaamisia ja tapahtumia, kuten tänään pidetty “Sata vuotta tampereen vapauttamisesta” -tapahtuma.
Minulla on kampanjan kanssa yksi ongelma: se näyttäytyy haluna repiä haavat auki ja tarpeena kaapata mediatilaa rikkomalla tabuja. Olen tähän lähestymistapaan pettynyt. Ymmärrän poliittisten nuorisojärjestöjen tarpeen kohahduttaa ja ravistella, sillä nuoret ovat usein ensimmäisiä, jotka alkavat puhua vaikeista aiheista. En kuitenkaan usko, että sata vuotta vanhojen tapahtumien aukirepiminen on rakentavaa vaan ennemminkin hajottavaa politiikkaa.
Sisällissota oli Suomelle erittäin suuri tragedia, mutta erityisesti sodan jälkeiset tapahtumat, joissa Suomeen perustettiin muunmuassa Euroopan ensimmäiset keskitysleirit, jäävät toistuvasti “vapaussota” -termiä käyttäviltä huomioimatta. Erityisen ongelmallisena termiä voidaan pitää siksi, että Suomi ei oikeastaan vapautunut sodassa, sillä sota alkoi itsenäistymisen jälkeen. Sodassa vastakkain taistelivat Venäjän tukemat punaiset ja Saksan tukemat valkoiset, joten kaikki sisällissodan tunnusmerkit sodassa täyttyvät.
Vapaussota terminä tulkitaankin usein nimenomaan valkoisten vapaudeksi punaisista, joka on omiaan alleviivaamaan punaisten kärsimyksiä sodassa ja sen jälkeen. On ymmärrettävää, että termin käyttö herättää ihmisissä tunteita. Erityisesti ihmiset, joilla on sidoksia punaisiin näkevät sen erittäin huonossa valossa. Voikin siis vaan pohtia, mitä motiiveja Perussuomalaisten Nuorten kampanjan takana on. Keskeisimmäksi tuntuu nousevan kohahduttaminen, mutta kampanja on jäänyt jotenkin latteaksi.
Vuosien varrella olen saanut puhua monen Perussuomalaisen kanssa arvoista, asenteista, politiikasta ja elämästä. Heidän näkökulmansa ovat erilaisia kuin minun ja heidän politiikkansa keskiö on eri kuin minulla, mutta olen myös oppinut heiltä paljon. Perussuomalaisten Nuorten poliittinen kokonaisuus on mielestäni vakaa ja toivoisinkin, että he keskittyisivät siihen puolivillaisten mediatempausten sijaan.
Perussuomalaisten Nuorten kampanja loppuu joskus ja sen jälkeen on taas aika rakentaa uudelleen niitä siltoja, jotka kampanjalla on poltettu. Ehkä siinä kohtaa voitte pohtia myös, onko historiallisten haavojen auki repiminen se tapa, jolla haluatte toimia, vai haluatteko mielummin keskittyä kunnianhimoiseen, osin mielestäni hyväänkin, poliittiseen ohjelmaanne?