Viimeaikoina on keskusteltu paljon nykyisen poliittisen järjestelmän kriisistä. Kritiikkiä on kohdistunu niin yksittäisiin poliitikkoihin, nykyisen päätöksenteon kapeuteen kuin koko puoluepoliittiseen järjestelmäänkin. Mielestäni kritiikki on ollut osittain aiheellista. Nykyinen järjestelmä vaikuttaa ruokkivan vastakkainasettelua, poteroitumista ja toisten ohi huutamista täysin ennen näkemättömällä tavalla.
Nykyisessä poliittisessa järjestelmässä poliittiseen päätöksentekoon pääsee helpoiten käsiksi lisäämällä omaa näkyvyyttään. Ehdokkaat seuraavat paniikinomaisesti some-preesensiään, tykkäyksiään, tekstiensä jakokertoja ja some-mainontansa click-through tasoja, kuin mediatoimistot konsanaan. Samalla vastikään valmistunut tutkimus Yhdysvaltojen poliittisesta kentästä osoittaa, että riitaisammat ehdokkaat vahvistavat näkyvyyttään ja kuplaansa kun sovinnontekijät puolestaan menettävät verkostoaan. Tämä johtaa vääjämättä tilanteeseen, jossa keskustelukulttuuri kärjistyy. Yhä enemmän ja nopeammin informaatiota janoava kansa reagoi voimakkaan tunteellisiin päivityksiin tunteella ja ehdokkaan kannat jäävät paremmin mieleen. Samalla me kuitenkin uhraamme paljon mahdollisuudesta kompromissiin.
Tässä kehityksessä me olemme unohtaneet, että politiikkaa on tarkoitus tehdä yhdessä. Meidän poliitikkojen on tarkoitus etsiä ratkaisuja kaikkien kansalaisten hyväksi. Huutelun pakottama vetäytyminen omien argumenttien ja puolueohjelmien taakse on johtanut täysin häikäilemättömään eturyhmäpoliitikointiin sen sijaan, että puolueet yrittäisivät yhdessä etsiä kompromissiratkaisuja, jotka hyödyttäisivät meitä kaikkia. Eturyhmäpolitikoinnilla kun voitetaan tuomariäänet seuraavissa vaaleissa. Nykyinen keskustelukulttuuri on tehnyt poliittisesta järjestelmästämme puolueiden Idols-kilpailun, jossa jokainen puolue heittää toisiaan enemmän lokaavia ja kärkevämpiä avauksia voittaakseen enemmän ääniä. Tämä malli on täysin kestämätön.
Tulevaisuuden politiikka tarvitsee enemmän sillanrakentajia. Meidän on siirryttävä pois ajattelemasta vain omaa tahtoamme ja myönnettävä toisillemme, että tämä maa koostuu niin kokoomuslaisista kuin vasemmistolaisistakin ja että meillä kaikilla on yhdessä oikeus elää hyvässä maassa. Niin kauan kun jatkamme nykyisellä linjalla, me viemme kehitystä suuntaan, jossa suuri osa kansasta on aina tyytymätön kulloiseenkin hallintoon. Se on ristiriita, joka näkyy kansalaisten heikompana uskona tulevaisuuteen.