Siirry sisältöön

Vihreiden nuorten puheenjohtaja Sameli Sivonen kirjoitti erinomaisesti Vihreiden blogissa otsikolla “Nuorille tulee luoda toivoa ja uskoa tulevaisuuteen - heiltä leikkaaminen ei sitä tee”. Sivonen käy blogauksessa läpi leikkauksia, jotka ovat koskettaneet nuoria ja siten heikentäneet heidän uskoaan tulevaisuuteen.

Usko tulevaisuuteen ei kuitenkaan mielestäni murene pelkästään leikkauksista johtuen. Usko tulevaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan perustuu monelle meistä pyrkimykseen pitää toisistamme huolta. Tämän yhteisen tahtotilan johdosta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on muodostunut käytännössä maailman kattavimmaksi. Se perustuu ajatukselle, jossa ketään ei jätetä jälkeen, vaan heikoimmastakin ihmisestä pidetään huolta. Yhteiskuntamme on rakennettu ajatukselle, jossa teemme yhdessä ja annamme omastamme enemmän, jotta meillä kaikilla on edellytykset saavuttaa mahdollisimman paljon niin yksilöinä kuin yhteiskuntana.

Nykyinen hallitus perustelee politiikkaansa lähinnä ajatuksella huonosti hoidetusta valtiontaloudesta. Hallituksen mielestä valtio velkaantuu holtittomasti ja he väittävät, että tämä on politiikan tekemistä kädet tulevan sukupolven taskuissa.

Me emme kuitenkaan ole tyhmiä, vaan näemme hallituksen käyttämän puhetavan läpi. Holtittomasti velkaantunut yhteiskunta ei ylläpitäisi vahingollisia yritystukia. Se ei myöskään suunnittelisi hankkivansa lainamiljardeilla hävittäjiä, perustaisi sijoittajia hyödyttäviä hallintarekistereitä ja vähintään se poistaisi mahdollisuuksia veronkiertoon ja harmaaseen talouteen. Nyt harjoitettu leikkauspolitiikka näyttäytyy arvovalintoina ja leikkauksiin turhautuminen nakertaa ihmisten luottamusta hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuteen.

Usko tulevaisuuteen voidaan palauttaa vahvistamalla suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sivonen mainitsee blogikirjoituksessaan perustulon tämän välineenä ja pidän itsekin sitä keskeisenä tapana lisätä hyvinvointia. Meidän on tarpeellista antaa ihmisille enemmän vapautta toteuttaa itseään ja unelmiaan, sekä turvata hyvinvoinnin jatkuvuus, mikäli haluamme palauttaa heidän uskonsa tulevaisuuteen.