Siirry sisältöön

Hyvät toverit,

Ensi vuosi on puolueelle erityisen tärkeä. Eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit sekä mahdollisesti maakuntavaalit kolkuttelevat jo oven takana. Tänään, tässä kokouksessa, valitsemme ne henkilöt, jotka edustavat puoluetta eduskuntavaaleissa. Samalla puolueen gallup-lukemat ovat jatkuvasti nousussa ja vaalivoitto näyttää nykyisellä datalla varmalta. Varsinais-Suomessa kolmannen kansanedustajan saaminen Vasemmistoliitolle ei ole enää unelmakuva, vaan täysin toteutettavissa oleva asia.

Vaalivoitto vaatii rohkeutta. Se vaatii rohkeutta haastaa poliittisia vastustajiamme. Se vaatii rohkeutta seisoa sanojemme ja aatteemme takana. Se vaatii rohkeutta haudata kilpailuvietti ja tukea toisiamme, myös vaikeina aikoina. Näiden lisäksi se vaatii myös rohkeutta tarkastella omaa toimintaamme ja haastaa sitä, etsiä parempia tapoja toimia, jotta voimme mahdollistaa kaikille parhaat eväät puolueen tukemiseen.

Minä liityin puolueeseen vuonna 2015. Tuolloin mielikuvani puolueen toiminnasta oli jähmeää ja byrokraattista kokouspönötystä, jossa vanhemmat toimijat suitsivat nuorten mielipiteet puoliväkisin linjoilleen, eikä tilaa ajattelulle juuri ole. Liityin puolueeseen äänestämään puheenjohtajaksi Li Anderssonia. Li oli ensimmäisen kauden kansanedustaja, Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja lopputuloksena myös Suomen nuorin puolueen puheenjohtaja. Hänen valintansa oli minulle ja lukuisille nuorille (minäkin olin sitä nipin napin vielä silloin) signaali siitä, että puolue ja sen toimintatavat voivat muuttua, jos niitä haastetaan.

Nuoret ja uudet toimijat tuovat politiikkaan uusia toimintatapoja ja ajatuksia. Turun Vasemmistoliitto päätti valmistella turvallisen tilan periaatteet kokouksiinsa edellisessä kunnallistoimikunnan kokouksessa. Kyseiset periaatteet ovat olleet jo vuosia käytössä esimerkiksi vasemmistonuorilla. Niiden tarkoitus on varmistaa, että jokainen jäsen saisi äänensä kuuluviin järjestössä. Ehkäpä piirijärjestössäkin voitaisiin harkita niiden käyttöönottoa. Vastaavasti nuoret tuovat poliittiselle liikkeelle jatkuvuutta, jota ilman aate pikkuhiljaa heikkenee.

Siksi mielestäni onkin huolestuttavaa, että Varsinais-Suomessa eduskuntavaalien ehdokasehdokkaissa oli vain yksi alle 30-vuotias. Se kielii mielestäni toimintakulttuurin tai toimintatapojen ongelmakohdasta, joka hankaloittaa nuorten osallistumista puolueen toimintaan piirissämme. Siksi meistä jokaisen olisi syytä tarkastella omaa käytöstämme. Teemmekö jotain, jonka vuoksi nuoret eivät koe oloaan tervetulleiksi? Tuemmeko toisiamme poliittisissa pyrkimyksissämme? Olemmeko valmiita kuuntelemaan muita ja tarvittaessa muuttumaan ja muuttamaan asioita?

Hyvä piirikokousväki. Rohkeutta on myöntää, että ei itse ole täydellinen. Rohkeutta on ravistella rakenteita ja vaatia muutosta, kun siihen on aihetta. Rohkeutta on myös kyseenalaistaa toimintakulttuuria ja esittää siihen korjauksia. Toivonkin, että teistä kaikki luo järjestöissänne ilmapiirin, jossa myös nuorilla voi olla ääni ja tilaa toimia puolueen eteen. Se vaatii teiltä rohkeutta, jota vaaditaan, jotta saavutamme kolmannen kansanedustajan.

Turun sosiaali- ja terveyslautakunta esitti aiemmin syksyllä maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaille nuorille. Tämä olisi erittäin tervetullut uudistus nuorten terveydenhoidon kannalta. Siksi mielestäni olikin harmi nähdä 22.10. Turun kaupunginhallituksen kokouksen pöytäämässä kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä seuraava lause:

“Lautakunnan ehdotus alle 25-vuotiaille kohdennetun maksuttoman ehkäisyn käyttöönotosta (+0,4 milj. euroa) ei sisälly talousarvioesitykseen.”

Väestöliitto suosittelee maksuttoman ehkäisyn käyttöönottoa alle 25-vuotiaille kaikkiin kuntiin. Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan esitykseen kuuluvat hormonaaliset ehkäisymuodot sekä kierukat. Näiden lisäksi väestöliitto suosittelee kondomeja ja itse toivoisin lisäksi maksuttoman ehkäisyn piiriin suuseksisuojia. Tämä yhdistelmä antaisi nuorille mahdollisuuden ottaa vastuuta omasta seksuaaliterveydestään riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuolestaan tai ennen kaikkea varallisuudestaan.

Maksutonta ehkäisyä perustellaan usein sen välittömien taloudellisten hyötyjen kautta. Maksuton ehkäisy vähentää raskaudenkeskeytyksiä ja seksitautitartuntoja. Sen lisäksi maksuttoman ehkäisyn saatavuus lisää suoraan ehkäisyn käyttöä. Maksuton ehkäisy onkin erityisen tärkeää kohdistaa juuri nuorille, sillä niin raskaudenkeskeytykset kuin seksitautitartunnatkin kasaantuvat heille.

Maksuton ehkäisy on kuitenkin myös kaupunkien veto- ja pitovoimatekijä. Nuorten on helpompi muuttaa alueelle, jossa heidän terveydestään, seksuaaliterveys mukaanlukien, pidetään huolta. Erityisen tärkeä maksuton ehkäisy on kaupungeissa, jonne koulutusmahdollisuudet (ja sitä myötä usein myös nuoret) keskittyvät. Turku kahdella yliopistolla ja neljällä ammattikorkeakoululla sekä sekä lukuisilla toisen asteen oppilaitoksilla ei ole tästä poikkeus. Vastaavasti perheen perustaminen on mielekkäämpää alueella, jossa aidosti panostetaan mahdollisten jälkeläisten terveydenhuoltoon.

Toivonkin siis, että päättäjät pohtivat kyseistä kirjausta tarkoin tulevassa päätöksenteossa. Nyt on mahdollisuus lisätä Turun vetoa ja pitoa. Turvallisella seksillä.

Minulla oli tänä viikonloppuna kunnia vetää Vasemmisto-opiskelijat ry:n yleiskokous. Kokouksessa valittiin vuodelle 2019 hallitus ja suunniteltiin toimintaa, mutta erityisesti päivitettiin yhdistyksen poliittinen ohjelma. Hallituksen valmistelemaan poliittisen ohjelman pohjaan tuli runsaasti yli 60 muutosesitystä. Ohjelman käsittelyn yhteydessä käydyt keskustelut olivat monipuolisia ja jäsenten avaukset toivat kaivattua tuoreutta yhdistyksen poliittisiin linjoihin.

Puolueille nuorison merkitys on äärimmäisen suuri, sillä nuoret luovat painetta puolueen politiikalle ja sisäiselle demokratialle uudistua. Valitettavasti nuorten osallistuminen puoluepoliittiseen toimintaan on kuitenkin laskussa ja äänestysprosentti muuta väestöä alhaisempi. Vaikuttaa siis siltä, että puoluepoliittiset organisaatiot eivät tavoita nuoria kuin ennen. Tämä on tilanne myös Varsinais-Suomessa Vasemmistoliiton osalta. Vasemmistolaista nuoriso- ja opiskelijatoimintaa alueella hoitavat pääasiassa puolueen ulkopuoliset järjestöt. Näiden järjestöjen jäsenillä on kuitenkin vahva aatteen palo ja halu vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon.

Nuorten tuoma uudistava vaikutus on täysin korvaamatonta politiikan elinvoimaisuudelle ja siksi meidän on piirinä tehtävä enemmän edistääksemme nuorten poliittisia pyrkimyksiä. Tämän edistämisen pohjalle rakennettu yhteistyö toisi meille tuoreita näkemyksiä ja toimintatapoja.

Tällä hetkellä piirin vasemmistonuoret panostavat merkittävästi Vakka-Suomen toiminnan vahvistamiseen. Tämän tukeminen on tärkeää myös puolueen näkökulmasta. Siksi onkin hienoa, että Uudenkaupungin Vasemmisto on tehnyt runsaasti yhteistyötä nuorten piirijärjestön kanssa tavoitteen edistämiseksi.

Yhteistyötä piirin tasolla lisäämällä voisimme kuitenkin saavuttaa vielä enemmän. Nuorisotyötä tulisi aktivoida koko piirin alueella järjestelmällisesti. Siksi esitänkin, että lisäämme merkittävästi yhteistyötä piirin alueen vasemmistolaisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kanssa. Tätä yhteistyötä voidaan tehdä lisäämällä yhteisiä tapahtumia, kokousvierailuja ja takaamalla vähintään Varsinais-Suomen Vasemmistonuorille edustusoikeus piirin eri toimielimien kokouksiin.

Nuorison marssin sanoin: “nuoriso valmis on taistelemaan, puolesta luokkansa vapauden”. Tällä hetkellä puolueen toiminta alueella ei valitettavasti näytä nuorille erityisen houkuttelevalta. Meidän on tarpeen puuttua tähän, sillä ilman aktiivisia nuoria aatteemme siirtyminen tuleville sukupolville on heikoissa kantimissa.

Pelastakaa lapset julkaisi vastikään Lapsen Ääni 2018 -tutkimuksensa tulokset, jotka kertoivat lasten kokemuksista vähävaraisuudesta ja kiusaamisesta kouluympäristössä. Tutkimuksen tulokset ovat karmaisevia.

Koulukiusaamisen kohteeksi joutuminen on kaiken kaikkiaan liian yleistä, mutta erityisesti vähävaraisten perheiden lapset joutuvat kärsimään tästä. Näistä lapsista 69% ilmoitti tulleensa kiusatuksi koulussa. Kaikista haastatelluista lapsista ja nuorista 22% tiesi koulustaan jonkun, jota oli kiusattu nimenomaan perheensä vähävaraisuuden takia. Nämä luvut osoittavat vahvan yhteyden koulukiusaamisen ja perhetaustan välillä. Koulukiusaaminen on siis myös sosioekonominen kysymys.

Erityisesti ongelmia on köyhien lapsiperheiden nuorten osallistumisessa toisen asteen koulutukseen, jossa oppimateriaalit eivät ole ilmaisia. Eräs kyselytutkimukseen vastannut henkilö kertoi miten toiseen asteen koulutuksessa opettaja oli julkisesti ilmoittanut, ketkä luokasta eivät olleet tehneet läksyjä tai hankkineet kirjoja. Opettaja oli jatkanut käytäntöä oppilaiden vastustuksesta välittämättä. Julkisesti häpäistyjen joukkoon kuului vastaajan mukaan henkilöitä, joiden perheillä ei ollut yksinkertaisesti varaa hankkia kirjoja kyseisellä ajanhetkellä. Tämä on erittäin moitittava käytäntö, johon on tarpeen puuttua välittömästi.

Opintotuen oppimateriaalilisä ratkaisee ongelmaa osittain, muttei vielä kokonaan. Vaikka kuukausittain tuleva pieni lisäraha helpottanee oppimateriaalien hankkimista hieman, ei kirjoja kuitenkaan hankita kuukausittain, vaan periodien alussa useamman kuukauden kirjat kerrallaan. Erityisen ongelmallinen oppimateriaalilisä on ammatillisen koulutuksen opiskelijoille, jotka joutuvat hankkimaan pahimmillaan yli tuhannen euron työvälineet koulutustaan varten kertarykäisynä lukukauden alussa.

Oppimateriaalien hankkimisen lisäksi vähävaraisesta perheestä tulevat nuoret kohtaavat vaikeuksia osallistua sosiaalisiin aktiviteetteihin ja harrastuksiin. Tämä suoraan heikentää nuoren mahdollisuuksia kokea yhtenäisyyttä ikäryhmäänsä ja yhteiskuntaan, vaikeuttaa sosiaalisten verkostojen rakentamista ja aiheuttaa väistämättä syrjäytymistä.

Lapsiperheiden köyhyys on erittäin hälyttävä yhteiskunnallinen ongelma, johon meidän pitää puuttua napakasti. Pelastakaa lapset ry ehdottaakin useita keinoja kiusaamisen vähentämiseksi ja vähävaraisten lasten hyvinvoinnin takaamiseksi, mukaanlukien aidosti maksuton toinen aste.

Itselleni kovaa kolahti erään tutkimukseen vastanneen lapsen tai nuoren kommentti: “Olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että vien rahaa kun tässä olen. Vanhempani ovat aina kuitenkin muistuttaneet, että me lapset olemme heille ihme ja todella tärkeitä jotta he jaksaisivat yrittää selvitä tilanteesta.”

Emme saa antaa lasten tuntea syyllisyyttä siitä, että he ovat olemassa.

Vihreiden nuorten puheenjohtaja Sameli Sivonen kirjoitti erinomaisesti Vihreiden blogissa otsikolla “Nuorille tulee luoda toivoa ja uskoa tulevaisuuteen - heiltä leikkaaminen ei sitä tee”. Sivonen käy blogauksessa läpi leikkauksia, jotka ovat koskettaneet nuoria ja siten heikentäneet heidän uskoaan tulevaisuuteen.

Usko tulevaisuuteen ei kuitenkaan mielestäni murene pelkästään leikkauksista johtuen. Usko tulevaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan perustuu monelle meistä pyrkimykseen pitää toisistamme huolta. Tämän yhteisen tahtotilan johdosta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on muodostunut käytännössä maailman kattavimmaksi. Se perustuu ajatukselle, jossa ketään ei jätetä jälkeen, vaan heikoimmastakin ihmisestä pidetään huolta. Yhteiskuntamme on rakennettu ajatukselle, jossa teemme yhdessä ja annamme omastamme enemmän, jotta meillä kaikilla on edellytykset saavuttaa mahdollisimman paljon niin yksilöinä kuin yhteiskuntana.

Nykyinen hallitus perustelee politiikkaansa lähinnä ajatuksella huonosti hoidetusta valtiontaloudesta. Hallituksen mielestä valtio velkaantuu holtittomasti ja he väittävät, että tämä on politiikan tekemistä kädet tulevan sukupolven taskuissa.

Me emme kuitenkaan ole tyhmiä, vaan näemme hallituksen käyttämän puhetavan läpi. Holtittomasti velkaantunut yhteiskunta ei ylläpitäisi vahingollisia yritystukia. Se ei myöskään suunnittelisi hankkivansa lainamiljardeilla hävittäjiä, perustaisi sijoittajia hyödyttäviä hallintarekistereitä ja vähintään se poistaisi mahdollisuuksia veronkiertoon ja harmaaseen talouteen. Nyt harjoitettu leikkauspolitiikka näyttäytyy arvovalintoina ja leikkauksiin turhautuminen nakertaa ihmisten luottamusta hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuteen.

Usko tulevaisuuteen voidaan palauttaa vahvistamalla suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sivonen mainitsee blogikirjoituksessaan perustulon tämän välineenä ja pidän itsekin sitä keskeisenä tapana lisätä hyvinvointia. Meidän on tarpeellista antaa ihmisille enemmän vapautta toteuttaa itseään ja unelmiaan, sekä turvata hyvinvoinnin jatkuvuus, mikäli haluamme palauttaa heidän uskonsa tulevaisuuteen.