50 vuotta sitten tuli voimaan homoseksuaalisuuden dekriminalisointi. Sitä ennen homoseksuaaliset teot olivat rikollisia korkeintaan 2 vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Vaikka aiheesta oli käyty keskustelua jo maailmansotien välillä, jouduttiin odottamaan niinkin pitkään, kuin vuoteen 1971, kunnes laki vihdoin saatiin muutettua. Suuri kiitos kaikille niille aktivisteille, jotka tuolloin tulivat omilla nimillään ja kasvoillaan esiin vaatimaan muutosta kohti vapaampaa ja kaikille yhdenvertaisempaa maailmaa.
Tuosta ajasta kuluisi vielä 10 vuotta, kunnes lääkintöhallitus poistaisi homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta tehden todeksi sen, mitä suurin osa meistä tietää nykyään ihan itsestäänselvyytenä. Homoseksuaalisuus on ihan luonnollinen osa ihmisen seksuaalisen suuntautumisen kirjoa. Ja vielä siitä tarvittaisiin vuosia, ennen kuin vihdoin vuonna 1999, aikana jonka itsekin muistan, homoseksuaalisuuteen kehottamisen rikollisuus poistui.
Koko tämän ajan lukemattomat aktivistit, järjestötoimijat ja poliitikot ovat tehneet hartiavoimin töitä sen eteen, että voisimme elää yhdenvertaisina tässä maassa. Tätä työtä on vielä myös runsaasti jäljellä: translain kokonaisuudistus on pikkuhiljaa muotoutumassa, toivottavasti mallilla joka huomioi myös nuorten oikeudet, ei-kaupallista sijaissynnytystä selvitetään, henkilötunnuksen uudistuksesta kaavaillaan sukupuolen suhteen neutraalia ja löytyypä myös esimerkiksi intersukupuolisten lasten ja nuorten koskemattomuuden vahvistamisesta kirjaus hallitusohjelmasta.
Tänäänpä siis olen koko päivän ollut todella kiitollinen entisille, nykyisille ja tuleville aktivisteille. Siitä, että mun elämä on voinut olla näin hyvä kuin se on. Ja erityisesti kiitollinen siitä, että mun jälkeen tulevien sukupolvien elämä voi olla vielä parempi, kuin minun nyt. 🏳️🌈
