Siirry sisältöön

Vihreiden nuorten puheenjohtaja Sameli Sivonen kirjoitti erinomaisesti Vihreiden blogissa otsikolla “Nuorille tulee luoda toivoa ja uskoa tulevaisuuteen - heiltä leikkaaminen ei sitä tee”. Sivonen käy blogauksessa läpi leikkauksia, jotka ovat koskettaneet nuoria ja siten heikentäneet heidän uskoaan tulevaisuuteen.

Usko tulevaisuuteen ei kuitenkaan mielestäni murene pelkästään leikkauksista johtuen. Usko tulevaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan perustuu monelle meistä pyrkimykseen pitää toisistamme huolta. Tämän yhteisen tahtotilan johdosta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on muodostunut käytännössä maailman kattavimmaksi. Se perustuu ajatukselle, jossa ketään ei jätetä jälkeen, vaan heikoimmastakin ihmisestä pidetään huolta. Yhteiskuntamme on rakennettu ajatukselle, jossa teemme yhdessä ja annamme omastamme enemmän, jotta meillä kaikilla on edellytykset saavuttaa mahdollisimman paljon niin yksilöinä kuin yhteiskuntana.

Nykyinen hallitus perustelee politiikkaansa lähinnä ajatuksella huonosti hoidetusta valtiontaloudesta. Hallituksen mielestä valtio velkaantuu holtittomasti ja he väittävät, että tämä on politiikan tekemistä kädet tulevan sukupolven taskuissa.

Me emme kuitenkaan ole tyhmiä, vaan näemme hallituksen käyttämän puhetavan läpi. Holtittomasti velkaantunut yhteiskunta ei ylläpitäisi vahingollisia yritystukia. Se ei myöskään suunnittelisi hankkivansa lainamiljardeilla hävittäjiä, perustaisi sijoittajia hyödyttäviä hallintarekistereitä ja vähintään se poistaisi mahdollisuuksia veronkiertoon ja harmaaseen talouteen. Nyt harjoitettu leikkauspolitiikka näyttäytyy arvovalintoina ja leikkauksiin turhautuminen nakertaa ihmisten luottamusta hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuteen.

Usko tulevaisuuteen voidaan palauttaa vahvistamalla suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sivonen mainitsee blogikirjoituksessaan perustulon tämän välineenä ja pidän itsekin sitä keskeisenä tapana lisätä hyvinvointia. Meidän on tarpeellista antaa ihmisille enemmän vapautta toteuttaa itseään ja unelmiaan, sekä turvata hyvinvoinnin jatkuvuus, mikäli haluamme palauttaa heidän uskonsa tulevaisuuteen.

Varsinais-Suomen Vasemmistoliitto on valinnut minut tänään ehdolle maakuntavaaleihin. Olo on iloinen ja jännittynyt. Kampanjatiimiä on kerätty ja vaaleihin valmistauduttu porukalla jo pitkin kevättä.

Vaikka maakuntien lainsäädännön osalta moni asia onkin vielä auki, on minulle ehdottoman tärkeää olla näissä vaaleissa ehdolla. Uuden rakentamiseen tarvitaan diplomaattisuutta, kompromissihakuisuutta ja vahvoja neuvottelutaitoja, eli niitä asioita, joita olen kouluttautunut tekemään läpi koko järjestöurani opiskelijaliikkeessä. Mikäli haluamme aidosti vaikuttaa maakunnissa tapahtuvaan politiikkaan ja siihen suuntaan jonka maakuntamme ottaa, on meidän oltava avoimia yhteistyölle ja uusille ideoille, unohtamatta kuitenkaan vasemmistolaista peruspolitiikkaa.

Maakunnille näillä näkymin siirtyvä sosiaali- ja terveydenhuolto on yksi keskeisiä pilareita hyvinvointiyhteiskunnassa. Ilman vasemmistolaista politiikkaa on suuri vaara, että yhteiskuntamme perusta murenee yksityistämisen tiellä. Ihmisiä ymmärtävä politiikka on erityisen tärkeää, sillä puhtaasti numeroihin tuijottava politiikka on todella vahingollista nimenomaan niille, jotka kaipaavat eniten yhteiskunnalta tukea.

Haluatko sinä olla kanssani rakentamassa ihmislähtöistä ja vasemmistolaista maakuntaa? Voit lähteä mukaan kampanjatiimiin laittamalla minulle sähköpostia osoitteeseen pekka@pekkarantala.fi. Tehdään yhdessä hartiavoimin töitä tulevaisuuden maakunnan eteen.

Hallitus on saanut päätökseen kehysriihen ja raivoisa analyysi kehysriihen tuloksista on käynnissä. Oppositio valittelee tehtyjen päätöksien riittämättömyyttä, samalla kun hallituksen edustajat puolustelevat päätöksiään. Itse en kokenut kehysriihen päätöksiä erityisen yllätyksellisiksi, sillä ne ovat hyvin linjassa hallituksen huomaamien ongelmien ja tähän asti harjoittaman politiikan kanssa.

On hienoa, että hallitus on kiinnittänyt huomiota keskeisiin ongelmiin: työllisyyteen, syntyvyyteen ja koulutukseen. Näihin panostaminen on yhteiskuntamme kannalta erityisen tärkeää, joten päätökset kuten toisen asteen oppimateriaalilisä ja varhaiskasvatuskokeilun laajentaminen ovat erittäin tervetulleita. Mielestäni ne jäävät kuitenkin kovin pieniksi panostuksiksi siihen nähden, mitä yhteiskuntamme oikeasti tällä hetkellä kaipaa. Syykin tähän on selvä. Keskusta-oikeistolainen hallitus pyrkii ainakin puheiden tasolla leikkaamaan valtion velkaantumista myös noususuhdanteessa.

Tässä näkemyksessä on kuitenkin ongelmia. Ainakin oman tulkintani mukaan yksi keskeisistä syistä syntyvyyden laskuun juontaa juurensa siitä, etteivät nuoret enää usko tulevaisuuteen. Vaikka talous on saatu nousuun, ei se näy kansalaisten elämässä käytännössä lainkaan. Hallitus pitää yllä kireää talouspolitiikkaa ja etenkin syntyvyyden kannalta huolestuttavasti heikentää nuorten työmarkkina-asemaa. Mahdollisimman kustannusneutraaleina toteutetut uudistukset koulutukseen ja varhaiskasvatukseen näyttäytyvät leikkausten jälkeen lähinnä valmistautumisena tuleviin eduskuntavaaleihin aidon huolestumisen sijaan.

Rekrytointiin liittyvät onglemat olisi voitu korjata ohjaamalla massiivisia yritystukia pienten yritysten rekrytointien kustannusten helpottamiseen suorina tukina tai verokevennyksinä. Tällä olisi ollut vastaava tai ehkä jopa suurempi työllisyyttä parantava vaikutus, kuin nykyisillä toimilla, uhraamatta työntekijöiden oikeuksia. Vastaavasti olisi voitu toteuttaa esimerkiksi kansalaisten pyytämä maksuton toinen aste. Samalla valtio olisi antanut signaalin siitä, että nuorten tulevaisuudesta välitetään ja taloustilanteen koheneminen näkyy kasvavina investointeina kansalaisten hyvinvointiin.

Nykyisellä linjalla ei palauteta nuorten uskoa yhteiskuntaan, vaan se jää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Nykyisen poliittisen linjan aiheuttama syntyvyyden heikkeneminen jatkunee vielä ainakin vuoden.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ottanut kantaa syntyvyyteen. Halla-ahon huoli huoltosuhteesta on perusteltu. Syntyvyys on ollut jo pitkään laskussa. Ongelmallisena pidän kuitenkin Halla-ahon näkemystä siitä, että huoltosuhdetta heikentävät maahanmuuttajataustaiset lapset. Halla-aho kokee voimakkaana ongelman maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan, mutta sen sijaan, että yhteiskunta kantaisi tästä vastuun panostamalla kotoutumispalveluihin, on Halla-ahon ratkaisu merkittävästi kylmempi.

Halla-ahon johtama Perussuomalaiset ei vaikuta tunnustavan maahanmuuttajien olevan suomalaisia. Siksi heidän kannaltaan on mahdollista suunnata sosiaaliturvan muutoksia suoraan tätä ihmisryhmää vastaan. Halla-aho itse ehdottaa ainakin osittain negatiivista lapsilisää, joka käytännössä näkyisi tuloveroprosentin pienentämisenä perheen lapsiluvun perusteella. Perusteluksi tälle tukimuodolle hän mainitsee erikseen, että positiivinen lapsilisä kannustaisi syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajaäitejä hankkimaan lisää lapsia, pysymään työelämän ulkopuolella ja pitämään lapset pois päivähoidosta.

Minulla on tämän kanssa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin näin toteutettuna negatiivinen tuki eriarvostaisi, ei ainoastaan suomalaisia keskenään, vaan erityisesti lapsia. Tällaisella mallilla ei missään nimessä saada parannettua syntyvyyttä koko yhteiskunnalle, vaan nimenomaan jo nyt hyvin toimeentulevien keskuudessa. Toiseksi minulla on ongelma sen kanssa, miten Halla-aho kokee maahanmuuttajat. Halla-ahon kirjoitus on nähdäkseni nimenomaan suuri osa sitä ongelmaa, minkä vuoksi osa maahanmuuttajista ei integroidu kunnolla yhteiskuntaan. Hän väkisin pyrkii jaottelemaan suomalaisia ryhmiin heidän taustojensa perusteella. Mikäli me haluamme, että kaikki maahanmuuttajat kokevat olevansa osa yhteiskuntaamme, meidän tulee kohdella heitä suomalaisina.

Suomi on meidän yhteinen valtiomme ja mikäli jotkut suomalaiset eivät koe olevansa osa tätä maata, ongelma on Suomessa, ei suomalaisissa. Jos joillain suomalaisilla on vähäinen ymmärrys suomalaisesta kulttuurista, suomen kielestä tai muuten hankaluuksia integroitua yhteiskuntaan, on yhteiskunnan tehtävä järjestää heille mahdollisuus oppia, työllistyä ja osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisina suomalaisina. Minun Suomessani ei aseteta vastakkain suomalaisia ja maahanmuuttajia, sillä me olemme kaikki osa samaa yhteiskuntaa.

Pari kuukautta sitten Perussuomalaiset Nuoret käynnistivät vapaussodan muistokampanjan. Yksi kampanjan keskeisiä tavoitteita vaikuttaa olevan termin vapaussota normalisoiminen sisällissodasta puhuttaessa. Kampanja on poikinut kannanottoja Tampereen Keskustorin nimeämisestä Vapaudenaukioksi ja vapaussodan muistopatsaan tuomiseksi Helsinkiin. Näiden lisäksi kampanjan tiimoilta on järjestetty erilaisia tapaamisia ja tapahtumia, kuten tänään pidetty “Sata vuotta tampereen vapauttamisesta” -tapahtuma.

Minulla on kampanjan kanssa yksi ongelma: se näyttäytyy haluna repiä haavat auki ja tarpeena kaapata mediatilaa rikkomalla tabuja. Olen tähän lähestymistapaan pettynyt. Ymmärrän poliittisten nuorisojärjestöjen tarpeen kohahduttaa ja ravistella, sillä nuoret ovat usein ensimmäisiä, jotka alkavat puhua vaikeista aiheista. En kuitenkaan usko, että sata vuotta vanhojen tapahtumien aukirepiminen on rakentavaa vaan ennemminkin hajottavaa politiikkaa.

Sisällissota oli Suomelle erittäin suuri tragedia, mutta erityisesti sodan jälkeiset tapahtumat, joissa Suomeen perustettiin muunmuassa Euroopan ensimmäiset keskitysleirit, jäävät toistuvasti “vapaussota” -termiä käyttäviltä huomioimatta. Erityisen ongelmallisena termiä voidaan pitää siksi, että Suomi ei oikeastaan vapautunut sodassa, sillä sota alkoi itsenäistymisen jälkeen. Sodassa vastakkain taistelivat Venäjän tukemat punaiset ja Saksan tukemat valkoiset, joten kaikki sisällissodan tunnusmerkit sodassa täyttyvät.

Vapaussota terminä tulkitaankin usein nimenomaan valkoisten vapaudeksi punaisista, joka on omiaan alleviivaamaan punaisten kärsimyksiä sodassa ja sen jälkeen. On ymmärrettävää, että termin käyttö herättää ihmisissä tunteita. Erityisesti ihmiset, joilla on sidoksia punaisiin näkevät sen erittäin huonossa valossa. Voikin siis vaan pohtia, mitä motiiveja Perussuomalaisten Nuorten kampanjan takana on. Keskeisimmäksi tuntuu nousevan kohahduttaminen, mutta kampanja on jäänyt jotenkin latteaksi.

Vuosien varrella olen saanut puhua monen Perussuomalaisen kanssa arvoista, asenteista, politiikasta ja elämästä. Heidän näkökulmansa ovat erilaisia kuin minun ja heidän politiikkansa keskiö on eri kuin minulla, mutta olen myös oppinut heiltä paljon. Perussuomalaisten Nuorten poliittinen kokonaisuus on mielestäni vakaa ja toivoisinkin, että he keskittyisivät siihen puolivillaisten mediatempausten sijaan.

Perussuomalaisten Nuorten kampanja loppuu joskus ja sen jälkeen on taas aika rakentaa uudelleen niitä siltoja, jotka kampanjalla on poltettu. Ehkä siinä kohtaa voitte pohtia myös, onko historiallisten haavojen auki repiminen se tapa, jolla haluatte toimia, vai haluatteko mielummin keskittyä kunnianhimoiseen, osin mielestäni hyväänkin, poliittiseen ohjelmaanne?