Siirry sisältöön

Julkaistu

50 vuotta sitten tuli voimaan homoseksuaalisuuden dekriminalisointi. Sitä ennen homoseksuaaliset teot olivat rikollisia korkeintaan 2 vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Vaikka aiheesta oli käyty keskustelua jo maailmansotien välillä, jouduttiin odottamaan niinkin pitkään, kuin vuoteen 1971, kunnes laki vihdoin saatiin muutettua. Suuri kiitos kaikille niille aktivisteille, jotka tuolloin tulivat omilla nimillään ja kasvoillaan esiin vaatimaan muutosta kohti vapaampaa ja kaikille yhdenvertaisempaa maailmaa.

Tuosta ajasta kuluisi vielä 10 vuotta, kunnes lääkintöhallitus poistaisi homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta tehden todeksi sen, mitä suurin osa meistä tietää nykyään ihan itsestäänselvyytenä. Homoseksuaalisuus on ihan luonnollinen osa ihmisen seksuaalisen suuntautumisen kirjoa. Ja vielä siitä tarvittaisiin vuosia, ennen kuin vihdoin vuonna 1999, aikana jonka itsekin muistan, homoseksuaalisuuteen kehottamisen rikollisuus poistui.

Koko tämän ajan lukemattomat aktivistit, järjestötoimijat ja poliitikot ovat tehneet hartiavoimin töitä sen eteen, että voisimme elää yhdenvertaisina tässä maassa. Tätä työtä on vielä myös runsaasti jäljellä: translain kokonaisuudistus on pikkuhiljaa muotoutumassa, toivottavasti mallilla joka huomioi myös nuorten oikeudet, ei-kaupallista sijaissynnytystä selvitetään, henkilötunnuksen uudistuksesta kaavaillaan sukupuolen suhteen neutraalia ja löytyypä myös esimerkiksi intersukupuolisten lasten ja nuorten koskemattomuuden vahvistamisesta kirjaus hallitusohjelmasta.

Tänäänpä siis olen koko päivän ollut todella kiitollinen entisille, nykyisille ja tuleville aktivisteille. Siitä, että mun elämä on voinut olla näin hyvä kuin se on. Ja erityisesti kiitollinen siitä, että mun jälkeen tulevien sukupolvien elämä voi olla vielä parempi, kuin minun nyt. 🏳️‍🌈

Julkaistu

Tänään on julkaistu THLn työpaperi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnista. Nämä ovat aina aivan karmeaa katsottavaa, mutta tämä taulukko on kyllä aina erityisen synkkä. Erityisesti se, että 43% LGBTIQA+ nuorista on kokenut henkistä väkivaltaa huoltajan toimesta, siis kotonaan jossa pitäisi olla turvallista. Koholla näillä nuorilla on jokainen listattu asia koulukiusaamisesta ahdisteluun ja fyysiseen väkivaltaan.

Että jos jotakuta mietityttää mihin tarvitaan ihmisoikeustyötä, niin tällaisen korjaamiseen. Koska tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus ei tässä maassa toteudu ja on meidän jokaisen vastuulla korjata se.

Ja tavoitteena meillä pitäisi tottakai olla jokaisen näistä lukemista pudottaminen nollaan. Koska aivan jokainen nuori ansaitsee turvallisen ympäristön jossa kasvaa.
Itse työpaperiin voi käydä tutustumassa tästä linkistä.

Julkaistu

TW: Peltokankaan kommenttiraita, homo- ja transfobia ja yleinen ihmisperseys.

Tänään on pyörinyt paljon kansanedustaja Peltokankaan facebook kommentti, jossa hän luonnehtii prideä kulkueeksi, jossa katukuvassa nähdään "aikuisia ukkoja taluttamassa konttaavia puolialastomia, nahkaremmein puettuja tovereitaan koiran talutushihnoissa" jne. Tämähän luonnollisesti ei vastaa mitään kuvausta Suomessa järjestettävissä prideissä, mutta tämä ei Maurin seuraajia luonnollisesti kiinnosta. Tärkeintä on ne mielikuvat joita luo.

Noh koska hänen viestinsä on selkeästi levinnyt oikein huolella, kävin lukemassa kommentteja niin pitkälle, etten vaan pystynyt lukemaan enempää ja tein sieltä joitain poimintoja teille ihasteltavaksi. Haluan huomauttaa, että luin alle puolet kommenteista, enkä lukenut lainkaan näiden kommenttien alle tullutta keskustelua:

"Lapsiamme tulee suojella tältä hulluudelta"
"Todella sairasta touhua, oksettavaa"
"Sateenkaarella ei pitäisi ryhtyä tallomaan lasten oikeuksia."
"Seksuaalikasvatus on lähtenyt käsistä, koska siitä vastaa ihmiset jotka eivät ymmärrä siitä mitään."
"Eikö tähän sairauteen millään saara lääkettä ? Eihän maailma millään voi pyöriä näillä arvoilla."
"Maailma muuttuu eipä se kaukana ja.. Ollut että Suomessakin olisi presidenttinä pylly - peedro näin se media osaa nykyaikana. Heteruus kunniaan..."
"Mitä tekee poliisi? Liehuttaa pervolippua ja marssii mukana todnäk"
"Miten Suomen hallitus, laki, ja kaikki päättäjät ym mm ev.lut kirkko ja jne niin mitenkään ja millään tavoin voi tukea ja sallia tämän sairaan paskan julkisen ja minkäänlaisen olemassa olon ja esiintymisen?"
"Jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin...oikeaan perheeseen."
"pitäisi kieltää koko homma kuolemen rangaistuksen uhalla"
"perkelehän siellä juhlii koko alastomuudessaan."
"Se on sitä, kun jotkut ei ole aikanaan ymmärtäneet käyttää ehkäisyä, niin sielä ne tulokset nyt näkyy."
"Miten me aikaisemmin pärjättiin ilman että ei toitotettu vääristynyttä sukupuoli käyttäytymistä joka halusi hän pervoili salassa ilman mitään kulkueita eikä maan johto ollut heidän suojeliansa"
"saunojen takana on ihan hyvin tilaa"
"Miksei päiväkodissa saa pikku Liisaa sanoo tytöksi tai Paavoo pojaksi ? Mistäs ne pikku mussukat tietää miksi pitää kasvaa jos kukaan ei ohjaa, vielä jos vanhemmat sattuu olee suvaitseva ukko pari joka kirnuu toistensa saviruukkuja? Hyi saatana."
"Ennen oli paremmin! Tytöt oli tyttöjä, pojat poikia ja homot mustelmilla!"

Että miksikö pridejä järjestetään ja tarvitaan? Koska tämmönen kommentointi on läsnä. Se on läsnä joka päivä satojen ja tuhansien LGBT+ ihmisten elämässä. Se on läsnä jokaisen ihmisen elämässä joka ei uskalla ottaa puolisoaan kädestä kiinni. Joka ei uskalla kertoa kaverilleen tai sukulaiselleen kuka on. Jota pelottaa mennä kouluun. Joka miettii mitä tapahtuu, jos joku huomaa.

Meidän on parannettava tästä. Meidän on luotava maailma, jossa meille kaikille on tilaa. Ihan jokaiselle.

Julkaistu

Tänä viikonloppuna on ollut käynnissä opiskelijajärjestön puheenjohtajan festariviikonloppu. Festaripassit tuli napattua sekä SYLin liittokokoukseen, että Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokoukseen. Molemmissa ei tällä kertaa ehtinyt puhetta pitämään, mutta puoluevaltuuston kokouksessa kerroin opiskelijaliikkeen kuulumisia:

Hyvät toverit.

Tervehdys teille meiltä Vasemmisto-opiskelijoilta ja kiitos kutsusta.

Tällä hetkellä Espoossa liittokokoustaan viettää Suomen ylioppilaskuntien liitto. Olen kyseisestä kokouksesta tulossa ja sinne jälleen täältä lähden.

Suomen ylioppilaskuntien liiton kokouksen poliittinen keskustelu on itselleni kokouksen kohokohta. Vaalivuoden alla poliittisten puheenvuorojen määrä oli luonnollisesti suuri. Opiskelijoilla vasemmalta ja oikealta ja myös puoluepoliittisesti sitoutumattomilla oli paljon asiaa. Käytännössä kaikilla poliittisesta suunnasta riippumatta on kuitenkin yhtenäinen linja.

Universaali vastiikkeeton perustulo, jossa opiskelijat ovat mukana. Opiskelun mahdollistaminen kaikille ja työn murrokseen reagoiminen. Planeetan pelastaminen ilmastonmuutokselta. Kaikkien, myös kansallisten vähemmistöjen, yhdenvertainen kohtelu. Nämä ovat teemoja, jotka opiskelijoita puhuttavat ja joita opiskelijat toivovat edistettävän tulevan vuoden aikana. Nämä kaikki resonoivat hyvin myös oman vasemmistolaisen katsomukseni kanssa.

Nämä tavoitteet näkyvät luonnollisesti myös vasemmisto-opiskelijoiden kannatuksessa. Helsingin yliopiston Sitoutumaton vasemmisto saavutti suurimman paikkamääränsä koskaan ja heidän vaalirenkaansa on ylioppilaskuntansa edustajiston suurin. Tampereen uuden yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa Tampereen Vihreä Vasemmisto on edustajistonsa suurin ryhmä. Opiskelijat vaikuttavat siis laajalti olevan kanssamme asioista samaa mieltä.

Näistä opiskelijoista löytyy monia tulevaisuuden tekijöitä. Tulevaisuus näyttää siis mielestäni varsin hyvältä.

Hyvät toverit.

Me olemme tulevaisuuden asialla. Me haluamme nostaa heikot vahvojen tasolle. Me haluamme tukea sorrettuja ja vähemmistöjä. Me haluamme aidosti tasa-arvoa. Nämä samat arvot kaikuvat läpi opiskelijaliikkeen tänä päivänä opiskelijaliikkeen liittokokouksissa.

Näillä ajatuksilla toivotan erittäin hyvää puoluevaltuuston kokousta teille.

Julkaistu

Hyvät toverit,

Ensi vuosi on puolueelle erityisen tärkeä. Eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit sekä mahdollisesti maakuntavaalit kolkuttelevat jo oven takana. Tänään, tässä kokouksessa, valitsemme ne henkilöt, jotka edustavat puoluetta eduskuntavaaleissa. Samalla puolueen gallup-lukemat ovat jatkuvasti nousussa ja vaalivoitto näyttää nykyisellä datalla varmalta. Varsinais-Suomessa kolmannen kansanedustajan saaminen Vasemmistoliitolle ei ole enää unelmakuva, vaan täysin toteutettavissa oleva asia.

Vaalivoitto vaatii rohkeutta. Se vaatii rohkeutta haastaa poliittisia vastustajiamme. Se vaatii rohkeutta seisoa sanojemme ja aatteemme takana. Se vaatii rohkeutta haudata kilpailuvietti ja tukea toisiamme, myös vaikeina aikoina. Näiden lisäksi se vaatii myös rohkeutta tarkastella omaa toimintaamme ja haastaa sitä, etsiä parempia tapoja toimia, jotta voimme mahdollistaa kaikille parhaat eväät puolueen tukemiseen.

Minä liityin puolueeseen vuonna 2015. Tuolloin mielikuvani puolueen toiminnasta oli jähmeää ja byrokraattista kokouspönötystä, jossa vanhemmat toimijat suitsivat nuorten mielipiteet puoliväkisin linjoilleen, eikä tilaa ajattelulle juuri ole. Liityin puolueeseen äänestämään puheenjohtajaksi Li Anderssonia. Li oli ensimmäisen kauden kansanedustaja, Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja lopputuloksena myös Suomen nuorin puolueen puheenjohtaja. Hänen valintansa oli minulle ja lukuisille nuorille (minäkin olin sitä nipin napin vielä silloin) signaali siitä, että puolue ja sen toimintatavat voivat muuttua, jos niitä haastetaan.

Nuoret ja uudet toimijat tuovat politiikkaan uusia toimintatapoja ja ajatuksia. Turun Vasemmistoliitto päätti valmistella turvallisen tilan periaatteet kokouksiinsa edellisessä kunnallistoimikunnan kokouksessa. Kyseiset periaatteet ovat olleet jo vuosia käytössä esimerkiksi vasemmistonuorilla. Niiden tarkoitus on varmistaa, että jokainen jäsen saisi äänensä kuuluviin järjestössä. Ehkäpä piirijärjestössäkin voitaisiin harkita niiden käyttöönottoa. Vastaavasti nuoret tuovat poliittiselle liikkeelle jatkuvuutta, jota ilman aate pikkuhiljaa heikkenee.

Siksi mielestäni onkin huolestuttavaa, että Varsinais-Suomessa eduskuntavaalien ehdokasehdokkaissa oli vain yksi alle 30-vuotias. Se kielii mielestäni toimintakulttuurin tai toimintatapojen ongelmakohdasta, joka hankaloittaa nuorten osallistumista puolueen toimintaan piirissämme. Siksi meistä jokaisen olisi syytä tarkastella omaa käytöstämme. Teemmekö jotain, jonka vuoksi nuoret eivät koe oloaan tervetulleiksi? Tuemmeko toisiamme poliittisissa pyrkimyksissämme? Olemmeko valmiita kuuntelemaan muita ja tarvittaessa muuttumaan ja muuttamaan asioita?

Hyvä piirikokousväki. Rohkeutta on myöntää, että ei itse ole täydellinen. Rohkeutta on ravistella rakenteita ja vaatia muutosta, kun siihen on aihetta. Rohkeutta on myös kyseenalaistaa toimintakulttuuria ja esittää siihen korjauksia. Toivonkin, että teistä kaikki luo järjestöissänne ilmapiirin, jossa myös nuorilla voi olla ääni ja tilaa toimia puolueen eteen. Se vaatii teiltä rohkeutta, jota vaaditaan, jotta saavutamme kolmannen kansanedustajan.